Kansallinen tahtotila ilmastonmuutoksen hillitsemiselle vahvistuu. Joulukuussa kahdeksan eduskuntapuoluetta sopi yhteisistä ilmastotavoitteista. Kansalaiskyselyjen mukaan suomalaiset pitävät ilmastonmuutoksen hillintää tärkeänä tavoitteena ja katsovat, että Suomen tulisi kantaa vastuuta riippumatta siitä, mitä muut maat tekevät. Tutkimukset puolestaan kertovat, että päästötavoitteisiin voidaan päästä erilaisia polkuja pitkin rohkeilla päätöksillä ja ilman suuria kansantaloudellisia kustannuksia.
Suomi pohtii parhaillaan monien muiden maiden tavoin, miten Pariisin ilmastosopimuksen kunnianhimoiset, mutta äärimmäisen tärkeät tavoitteet saavutettaisiin. Osana tätä pohdintaa Suomi laatii vuoteen 2050 ulottuvan pitkän aikavälin strategian, jota EU:n komissio ja Suomen ilmastolaki myös edellyttävät.
VTT:n ja Suomen ympäristökeskuksen laatiman pitkän aikavälin strategian taustaselvityksen keskeinen johtopäätös on, että Suomi voi vähentää kasvihuonekaasupäästöjään vuoden 1990 tasosta 85-90 % vuoteen 2050 mennessä vähäisillä kansantaloudellisilla kustannuksilla. Yhteiskunnan kehitystä ja päästöjen vähentämistä kuvaavasta polusta sekä metsien hiilinielujen kehityksestä riippuen Suomi voi saavuttaa päästöjen ja nielujen tasapainon, eli ns. hiilineutraaliuden joko 2030- tai 2040-luvulla. Toimiin olisi kuitenkin ryhdyttävä heti, mikä edellyttää strategisia linjauksia ja ohjauskeinojen toteutusta valtionhallinnolta.
Muutos koskee myös asenteita ja käyttäytymistä
Ilmastotavoitteisiin pääseminen edellyttää rakenteellisia muutoksia kaikilla yhteiskunnan sektoreilla. Energiantuotannosta, liikkumisesta, asumisesta sekä ruoan, muiden kulutushyödykkeiden ja palveluiden tuottamisesta on tehtävä mahdollisimman vähäpäästöistä. Lisäksi kulutusta on pystyttävä hillitsemään ja energian käyttöä tehostamaan. Tämä vaatii muutosta ja kehitystä paitsi arvoissa, asenteissa ja käyttäytymisessä myös liiketoimintamalleissa kohti kestävää kiertotaloutta.
Teknologian, kulutuksen ja koko yhteiskunnan kehityksiin liittyy monia epävarmuuksia. On kuitenkin selvää, että hiilineutraaliutta tukevien teknologioiden, järjestelmien ja palveluiden merkitys on kriittinen tekijä siirtymässä vähäpäästöiseen yhteiskuntaan.
Kovat ohjauskeinot, kuten kiellot ja muut rajoitukset, verot ja tuet, eivät saaneet laajaa kannatusta kansalaiskyselyssä. Asiantuntijatyöpajoissa mielipiteet menivät voimakkaasti ristiin, eli valtiovallan ohjaus sai sekä voimakasta kannatusta että voimakasta vastustusta. Silti porkkanoiden lisäksi tarvittaneen myös keppiä, jotta tuotantoa ja kulutusta saadaan ohjattua nopeasti vähäpäästöiseksi sekä energia- ja materiaalitehokkaaksi. Ohjauskeinojen valinnassa ja toteutuksessa tulee kuitenkin olla viisautta, jotta muutos voidaan toteuttaa kestävästi siten, että kustannukset jakautuvat sosiaalisesti oikeudenmukaisesti.
Uudet teknologiat voivat ratkaista osan ongelmasta
Panostukset teknologian kehittämiseen olivat taustaselvityksessä tehdyn kansalaiskyselyn mukaan suosittu päästöjen vähentämiskeino. Teknologioiden kehitys ja kaupallistaminen korostuivat myös hankkeen järjestämissä asiantuntijatyöpajoissa yhtenä tärkeimmistä toimista.
Uusien teknologioiden kehittymiseen ja käyttöönottoon liittyy kuitenkin aina riskinsä – etukäteen ei voida tietää, mitkä ovat ”voittajateknologiat” pitkällä aikavälillä. Ilmastopäästöjä vähentävät keinot voivat aiheuttaa muita haitallisia vaikutuksia ympäristöön tai yhteiskuntaan, mikä voi estää keinojen käyttöönottoa tai hyväksyttävyyttä. Toisaalta päästövähennyskeinot voivat tarjota synergiahyötyjä muiden vaikutusten suhteen. Se saattaa tehdä niistä voittajateknologioita. Taustaselvityksen ympäristövaikutusten arviointi auttaa osaltaan tunnistamaan synergiahyötyihin liittyviä mahdollisuuksia ja haasteita.
Tarvitsemme rohkean strategian hiilineutraalisuuden saavuttamiseksi
Hiilineutraalius voidaan saavuttaa lukuisia eri polkuja pitkin. Strategian taustaselvityksessä luotiin neljä vaihtoehtoista polkua, eli skenaariotarinaa Suomen kehitykselle. Jatkuva kasvu, Säästö, Muutos ja Pysähdys –skenaariot edustivat kukin erilaista näkökulmaa Suomen, EU:n ja globaalista kehityksestä. Mikään näistä poluista ei tule sellaisenaan toteutumaan, mutta tehtyjen analyysien perusteella on mahdollista ryhtyä hahmottamaan Suomen näkökulmasta toivottavaa ja mahdollisimman vähäriskistä polkua.
Englannin kielisessä skenaariokirjallisuudessa on käsite scenario planning. Se kertoo skenaarioprosessin keskeisestä elementistä, eli suunnitelman tai strategian luomisesta huomioiden erilaiset tulevaisuuden kulut. Esimerkiksi riskin hallinnan näkökulmasta on keskeistä pohtia, mitä tehdään tilanteessa, jossa jokin kehityskulku ei toteudu suunnitellulla tavalla. Toisaalta yllätykset voivat olla myös myönteisiä, jos esimerkiksi päästöjen vähentämiseen keksitään uusi ratkaisu, jota ei ole osattu skenaarioita laadittaessa huomioida lainkaan.
Pitkän aikavälin ilmastostrategian laatimisessa ja toimeenpanossa keskeinen kysymys on, miten muutos vähäpäästöiseen yhteiskuntaan toteutetaan hallitusti sekä ekologisesti ja yhteiskunnallisesti toteuttamiskelpoisella ja oikeudenmukaisella tavalla. Suomessa kasvihuonekaasupäästöt ja energiankulutus eivät enää kasva talouden kasvun tahdissa, mutta paljon on vielä tehtävää. Oikeilla päätöksillä voidaan kestävästi edistää talouden muutosta kohti hiilineutraalia yhteiskuntaa, mutta se vaatii myös rohkeutta. Suomen seuraava hallitus tulee olemaan keskiössä ilmastopoliittisen suunnan laatijana.
Teksti: Tiina Koljonen, Teknologian tutkimuskeskus VTT Oy ja Sampo Soimakallio, Suomen ympäristökeskus
Lisätietoja:
