Kuntien ja hyvinvointialueiden yhteisenä tehtävänä on edistää ja ylläpitää kaiken ikäisten asukkaittensa hyvinvointia, terveyttä ja toimintakykyä. Väestön ikääntymiseen varautuminen vaatii kunnilta ja alueilta aktiivista ikääntymispolitiikkaa, suunnittelua, toimien seurantaa sekä arviointia. Kyse on laajoista, sektorit ylittävistä tavoitteista, ja laatu- ja vaikuttavuustiedon merkitys on ensiarvoisen tärkeää näiden tavoitteiden saavuttamisessa.
Ikääntyneiden määrän kasvu ja väestön ikärakenteen muutos vaikuttavat koko yhteiskuntaan ja asettavat sellaisia haasteita ja muutospaineita, jotka edellyttävät monen eri toimijan yhteistyötä sekä määrätietoista varautumista ja hyvin suunniteltuja muutoksia.
Ikäystävällisyys tukee hyvää ikääntymistä
Kansallisen Ikäohjelman vuoteen 2030 ulottuviin vaikuttavuustavoitteisiin kuuluvat ikäystävällinen asuminen ja asuinympäristöt, samoin kuin tavoite, että iäkkäät olisivat toimintakykyisiä aikaisempaa pidempään. Myös kestävä palvelujärjestelmän ylläpitäminen edellyttää, että iäkkäät ovat toimintakykyisiä mahdollisimman pitkään ja että kotona asuminen on mahdollista.
Ikäystävälliset asumis- ja elinympäristöt ovat näiden tavoitteiden kannalta avainasemassa, sillä ne tukevat hyvää ikääntymistä kahtaalta: Ensinnäkin, ikäystävällinen ympäristö kompensoi jo heikentynyttä toimintakykyä mahdollistaen itsenäisemmän toiminnan yksilön toimintakyvyn heikkouksista huolimatta. Toiseksi ikäystävällisellä ympäristöllä on merkittävä rooli toimintakyvyn ja terveyden heikentymisen ennaltaehkäisyssä ja hyvän toimintakyvyn ylläpitämisessä.
Ikääntyneen väestön määrän kasvuun varautuminen ja ikäystävällisyyden huomioiminen tulisi tehdä laajasti ja sektorit ylittävästi. Tämä tarkoittaa sitä, että ikäystävällisyys näkyy paitsi asuinympäristöissä, myös esimerkiksi palveluiden saatavuudessa, osallisuuden tukemisessa, harrastusmahdollisuuksien tarjoamisessa, teknologian hyödyntämisessä ja julkisen liikenteen palveluissa.
Ikäystävällisyyden huomioiminen helpottaa ihmisten jokapäiväistä elämää, lisää pystyvyyttä ja omatoimisuutta sekä vähentää/ siirtää säännöllisten palveluiden tarvetta, näin samalla hilliten kuntien ja alueiden kustannusten kasvua. Ikäystävällinen ympäristö, jossa huomioidaan iäkkäiden ihmisten tarpeet mutta myös heidän olemassa olevat voimavaransa, mahdollistaa iäkkäiden ja samalla kaikkien muidenkin itsenäisen ja tasa-arvoisen osallisuuden sekä toimimisen osana yhteiskuntaa.
Toimien ja toimintatapojen laatua ja vaikuttavuutta on pystyttävä arvioimaan luotettavasti. Jotta rajallisia resursseja voidaan kohdentaa mahdollisimman hyvin ja tehokkaasti, on välttämätöntä saada luotettavaa tietoa tehtyjen toimenpiteiden ja toimeenpantujen ohjelmien vaikutuksista, toiminnan arvioinnista sekä laadusta.
Arviointimenetelmät puutteellisia ja yhteismitattomia
Ikäystävällisyyttä, hyvinvointia, ja terveyttä edistäviä kehityshankkeita on kunnissa ollut runsaasti, mutta niiden vaikuttavuuden ja laadun arviointi on ollut epäsystemaattista ja hajanaista. Tämä johtaa kustannustehokkuuden heikentymiseen ja jatkokehittämisprosessien vaikeutumiseen. Hankkeiden ja toimenpiteiden vertailu on yhteismitallisuuden puutteessa hankalaa. Tällä hetkellä ei ole valtakunnallisesti kattavaa ja luotettavaa tietoa siitä, minkälaisia paikallisia ja alueellisia arviointimenetelmiä kunnissa ja hyvinvointialueilla on käytössä liittyen väestön ikääntymisen varautumiseen ja ikäystävällisyyden edistämiseen. Yhteisten arviointimenetelmien puutteen vuoksi myös eri toimintatapojen tuottamien tulosten vertailutieto on puutteellista tai sitä ei ole lainkaan.
Selvityshanke kartoittaa käytetyt indikaattorit
Tampereen yliopiston ja Ikäinstituutin yhteishankkeessa, joka käynnistyi maaliskuussa 2023, kerätään systemaattisesti tietoa siitä, millaisilla indikaattoreilla kunnat ja hyvinvointialueet tarkastelevat oman alueensa ikäystävällisyyden edistämistä eri osa-alueilla, ja millä menetelmillä ikäystävällisyyttä arvioidaan. Tarkasteltavia osa-alueita ovat asuinympäristö, palveluiden saatavuus, harrastusmahdollisuudet, ikäteknologian mahdollisuudet ja hyödyt sekä julkinen liikenne. Systemaattisen kartoituksen pohjalta hankkeessa tunnistetaan tietoon perustuvia jatkokehittämistarpeita.
Hankkeen ensimmäisenä päätavoitteena on selvittää, minkälaisia indikaattoreita kunnissa ja hyvinvointialueilla on käytössä. Toisena päätavoitteena on kerätyn tiedon perusteella esittää perusteltuja jatkokehittämishanke-ehdotuksia mm. siitä miten kuntien ja hyvinvointialueiden ikäystävällisyydessä käytettyjä indikaattoreita ja arviointimenetelmiä tulisi edelleen kehittää ja miten niiden antamaa tietoa pystytään käyttämään osana tiedolla johtamista.
Teksti: Anu Siren, Tampereen yliopisto
