Useat maat Euroopan unionissa ja sen ulkopuolella kehittävät parhaillaan sosiaali-, terveys- ja opetustoimialojen palvelurakenteita. Suomessa toteutetaan maakunta- ja sote-uudistusta sekä siihen liittyvää lapsi- ja perhepalvelujen (LAPE) -muutosohjelmaa. Tähän kehittämistyöhön olisi kansainvälinen seurantatieto lasten ja nuorten palveluista erittäin tervetullutta. Tietoa on saatavilla melko paljon palvelutarpeen näkökulmasta, kuten lasten ja nuorten terveyttä ja hyvinvointia kuvaavina indikaattoreina eri maista, mutta palveluja koskevaa tietoa on niukasti. 

Palvelutarpeen lisäksi tarvitaan tietoa palvelujen laadusta ja vaikuttavuudesta

Kansainväliset indikaattorit voivat parhaimmillaan nostaa esille sellaisia asioita, jotka jäisivät huomaamatta yhden maan sisäisessä tarkastelussa. Vertailutietoa voidaan hyödyntää toiminnan seurannassa sekä kansainvälisessä ja kansallisessa päätöksenteossa. Kansainvälistä vertailutietoa voisi käyttää myös lapsi-, nuoriso- ja perhepolitiikan onnistumisen arviointiin, ja se voisi osaltaan yhdenmukaistaa lapsi-, nuoriso- ja perhepolitiikan kehitystrendejä. Esimerkiksi Islannissa on toteutettu kansallista monialaista nuorten päihteiden käytön ehkäisystrategiaa, joka perustuu yhteisöllisyyteen ja osallisuuteen. Myönteiset vaikutukset näkyvät selkeästi kansainvälisessä vertailussa. Vuonna 1996 islantilaisista 15–16-vuotiaista nuorista 42 prosenttia oli ollut humalassa viimeisten 30 päivän aikana, 23 prosenttia tupakoi päivittäin ja 17 prosenttia oli käyttänyt kannabista ainakin kerran, kun vuonna 2016 vastaavat luvut olivat viisi prosenttia, kolme prosenttia ja seitsemän prosenttia.

Kansainvälisillä vertailuilla ja indikaattoreilla on toki myös heikkoutensa. Jo pelkästään palvelujärjestelmien erilaisuus eri maissa aiheuttaa hankaluutta tietojen keräämiseen, raportointiin ja vertailuun. Aineistonkeruiden syklit ovat usein melko pitkiä, jopa useita vuosia, ja seurannan jatkuminen on epävarmaa. Epäselväksi jää usein myös se, kuinka erilaista tai samanlaista tiedonkeruu on eri maissa. Yksittäisten indikaattoreiden hyödyntäminen kansallisella tasolla ja päätöksenteossa voi olla vaikeaa. Kansainvälisen vertailun hankaluutta on kuvannut professori Helen Penn, ja hän toteaakin, että kansainvälinen vertailutieto ei tarjoa suoria vastauksia palvelujärjestelmän toimivuudesta, vaan se avaa enemmänkin uusia näkökulmia tarkastella palveluja. 

Palveluja kuvaavat indikaattorit hajallaan

Lasten ja nuorten palveluja koskevia vertailukelpoisia indikaattoreita eri maista on vähän tarjolla. Jonkin verran vertailutietoa on saatavilla esimerkiksi palvelujen käytöstä, kattavuudesta, rahoituksesta ja henkilöstöstä. On kuitenkin hyvin vaikea muodostaa kokonaiskuvaa lasten ja nuorten palveluista, kuten palvelujen saavutettavuudesta, tarpeisiin vastaavuudesta, toimivuudesta ja laadusta sekä kustannuksista.

Lapsilta ja nuorilta itseltään kerätty tieto palveluista, kuten palvelukokemuksista ja osallisuudesta palveluissa, on harvinaista kansainvälisessä vertailutiedossa. Myös esimerkiksi maahanmuuttajataustaisten, toimintarajoitteisten ja erilaisista perheistä tulevien lasten ja nuorten osalta palveluihin liittyvä kansainvälinen vertailutieto puuttuu lähes täysin.

Tietoa on tuotettu useimmiten palvelujärjestelmän eri toimijoiden tai viranomaisten näkökulmasta, jotka raportoivat tunnuslukuja osana toiminnan seurantaa. Tällaista yksittäisten palvelujen seurantatietoa, esimerkiksi palvelujen käytöstä, löytyy esimerkiksi lasten terveyspalveluista ja niiden järjestämisestä sekä koulujen iltapäivätoiminnasta.

Kokonaiskuvan hahmottamista vaikeuttaa myös tiedon pirstaleisuus. Lasten ja nuorten palveluja eri maissa on tarkasteltu usein vain muutamilla indikaattoreilla, ja osana koko väestön hyvinvointia ja terveyttä kuvaavia indikaattoreita. Tällaisia ovat esimerkiksi OECD:n tarjoamat väestön yleiset terveysindikaattorit, joista löytyy niukasti lasten ja nuorten palvelujen tarkastelua. Eräs tällainen on lasten rokotuskattavuuden vertailu eri maissa.

Varhaiskasvatukseen ja opetukseen liittyviä indikaattoreita löytyy runsaammin, muun muassa OECD:n kokoamana. Näistä esimerkkeinä ovat varhaiskasvatuksen Starting Strong -sivustot, Eurydice ja vuosittain kootut yleiset koulutus- ja opetusindikaattorit. Myös sosiaalisia indikaattoreita, kuten köyhyyttä ja perheiden sosiaalietuusjärjestelmää kuvaavia indikaattoreita, on koottu esimerkiksi Society at a Glance- ja OECD Family Database -sivustoille. Alla olevassa kuvassa on esitetty esimerkki kansainvälisestä vertailutiedosta koulupudokkuuden ehkäisemisen ja opintojen loppuunsaattamisen tukitoimista eri maissa.

Lisäksi lasten ja nuorten palveluja on tarkasteltu eri maita vertaillen usein osana toimialakohtaista tai koko väestöä koskevaa palvelujärjestelmää, kuten esimerkiksi osana terveyspalvelujärjestelmää tai osana nuorisopolitiikan vertailua eri maissa. Esimerkiksi lasten ja nuorten ikäryhmittäinen palvelujen tarkastelu on vaikeaa, vaikka tarvetta tällaiselle tiedolle on.

Tulevaisuuden indikaattoreita etsimässä

Millaista seurantatietoa sitten palveluista tarvitaan lisää? Palvelujen laatua, kustannuksia ja vaikuttavuutta kuvaavia indikaattoreita näyttäisi olevan niukasti. Myös palvelukokemuksiin liittyvien ja palvelutarpeeseen suhteutettujen indikaattoreiden tarve on ilmeinen. Tällä hetkellä on esimerkiksi mahdoton tietää, miten palvelut vastaavat lasten, nuorten ja perheiden tarpeita eri maissa. Tällaisen seurantatiedon avulla olisi mahdollista kehittää palveluja ja suunnata niitä eniten tukea ja apua tarvitseville.

Kokoamme valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan hankkeessa tietoa siitä, miten eri maissa lasten ja nuorten terveyttä, hyvinvointia ja oppimista edistäviä palveluja on järjestetty yhteistyönä. Tämän selvitystyön taustaksi olemme kartoittaneet sosiaali-, terveys ja opetuspalveluja koskevaa kansainvälistä indikaattoritietoa.

Myös lasten ja nuorten ehkäisevistä ja korjaavista palveluista yli toimialarajojen tarvitaan aikaisempaa yksityiskohtaisempaa tietoa, jota voidaan käyttää tietoon perustuvassa johtamisessa. Lisäksi palvelujen muuttuva toimintaympäristö, kuten digitalisaatio ja omahoidon lisääntyminen, synnyttävät uusia mahdollisuuksia ja tarpeita tiedonkeruille ja indikaattoreiden kehittämiselle. Tilausta on yhtenäiselle viitekehykselle, joka kokoaa lasten ja nuorten palveluja koskevan kansainvälisen seurantatiedon ja indikaattorit, ja joka osoittaa samalla lähtökohtia vertailulle.

Kuvassa on esimerkki kansainvälisestä vertailutiedosta. Tiedot koskevat 18–24-vuotiaita nuoria, jotka ovat suorittaneet enintään perusasteen koulutuksen eivätkä ole toisen asteen koulutuksessa.

Lisätietoa:

• Kristjansson A, Sigfusdottir I, Thorlindsson T, Mann M, Sigfusson J, Allegrante J. 2016. Population trends in smoking, alcohol use and primary prevention variables among adolescents in Iceland, 1997-2014. Addiction 111(4), 645–652.

• Penn H. 2014. International indicators as a measure of national policies. International Journal of Early Childhood 46(1): 33–46.

• Wolfe I. ed. 2014. European Child Health Services and Systems: Lessons Without Borders. McGraw-Hill Education UK.

• Plantenga J, Remery C. 2013. Childcare services for school-age children. A comparative review of 33 countries. European Commission, Rome.

Teksti: Joronen Katja, Tampereen yliopisto, Kanste Outi, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos / Oulun yliopisto, Halme Nina, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Perälä Marja-Leena, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos ja Pelkonen Marjaana, Sosiaali- ja terveysministeriö

Kuvituskuva: Sakari Piippo