Perinteistä automaatiota käytetään jo laajasti viranomaistoiminnan suoraviivaisissa tehtävissä, jotka eivät edellytä harkintaa: kelakorvaus vähennetään lääkeostoksista kelakorttia vilauttamalla tai verottajalta tulee veroehdotus ilman ensimmäisenkään kupongin täyttämistä. Ohjelmistorobotiikka ja tekoäly vievät tätä kehityssuuntaa harppausmaisesti eteenpäin, kun älykkäitä järjestelmiä voidaan opettaa hoitamaan yhä monimutkaisempia tehtäviä. Hyödyt sekä kansalaisen että viranomaisen näkökulmasta ovat ilmeisiä, mutta teknologioiden käyttöönottoon liittyy myös monia ratkaistavia kysymyksiä eettisyyteen, hyväksyttävyyteen ja esimerkiksi vastuisiin liittyen.
Kansalaisen tai muun viranomaispalvelun asiakkaan kannalta ohjelmistorobotiikka- ja tekoälysovellukset tuovat joustavuutta ja tehokkuutta asiointiin. Virastoaika menettää merkitystään, kun digitaaliset kaavakkeet voi täyttää netissä mihin vuorokaudenaikaan tahansa ja chatbot-asiakaspalvelu neuvoo kellon ympäri. Tai asiansa voi hoitaa puhumalla ja virkailija tallentaa tiedot keskustelun aikana, mikä säästää monta ärräpäätä, kun ei tarvitse täyttää temppuilevia kaavakkeita. Myös asioiden käsittely ja päätöksenteko nopeutuvat, sillä ihannetapauksissa itsenäinen algoritmi ratkaisee päätöksen tosiaikaisesti. Ohjelmistorobotiikka ja tekoäly mahdollistavat myös tehokkaat ja automaattiset tietovirrat eri järjestelmien välillä, ja tulevaisuudessa esimerkiksi etuuksien myöntäminen saattaa tapahtua automaattisesti ilman, että asianomaisen tarvitsee sitä lainkaan hakea, saati syöttää tietoja. Riskejä voidaan kuitenkin tunnistaa esimerkiksi siinä, miten kansalaisen suhtautuminen viranomaiseen muuttuu, kun ihmiskontaktin sijaan asioidaan koneiden ja järjestelmien kanssa. Algoritmien toimintaperiaatteita hyväksikäyttävä päätösten manipulointi voisi jopa olla mahdollista.
Viranomaistyön kannalta ohjelmistorobotiikka ja tekoäly keventävät monilla toimialueilla kasvavaa työtaakkaa, kun rutiiniluonteiset ja jatkossa yhä vaativammat tehtävät voidaan delegoida älykkäille järjestelmille. Ihmistyössä voidaan siten keskittyä mielekkäisiin ja kiinnostaviin tehtäviin, joskin haastetaso ja osaamistarpeet kasvavat nekin. Viranomaisen tulee myös edelleen säilyttää kontrolli kokonaisuuksista, eli ymmärrys algoritmin toiminnasta ei saa hämärtyä. Koneenkin tekemät päätökset pitää pystyä perustelemaan, ja niiden oikeellisuutta ja laatua tulee tarkkailla jatkuvasti. Ohjelmistorobotiikan ja tekoälyn hyödyntäminen paitsi eri virastojen myös muiden toimijoiden järjestelmien välillä vaatii sekin vielä tietojen yhteiskäyttöön, vastuukysymyksiin ja toimintavarmuuteen liittyvien ratkaisujen jalostamista.
Näitä ja muita tekoälyn viranomaiskäytön haasteita ja mahdollisuuksia analysoidaan valtioneuvoston selvitys- ja tutkimushankkeessa ”Robotiikan ja tekoälyn sääntelyn ja hyväksikäytön etiikka sekä yhteiskunnallinen hyväksyttävyys”, jonka toteuttavat VTT, Jyväskylän Yliopisto ja Helsingin Yliopisto.
Teksti: Raija Koivisto ja Heidi Auvinen, VTT Oy
