Blogi: Tieto käyttöön!

Saasteettomuustyön kahdeksan mahdollista kehityskulkua

Oras Tynkkynen Sanna-Riikka Saarela Julkaisupäivä 7.4.2022 15.46 Blogit

Monista edistysaskelista huolimatta saasteet ilmaan, veteen ja maahan uhkaavat edelleen ihmisiä ja ympäristöä. Ponnistuksia saasteiden vähentämiseksi pitää siis vahvistaa. Mutta miten saasteettomuustyö saattaa muuttua tulevaisuudessa?

VN TEAS -hankkeessa Kohti nollapäästöjä ja -pilaantumista tarkasteltiin saasteettomuustyön tilaa ja näkymiä Suomessa ja Euroopassa. Hankkeen aineistoja ja menetelmiä yhteen vetämällä tunnistettiin kahdeksan mahdollista ja limittäistä kehityskulkua, jotka vaikuttavat toteutuessaan saasteettomuustyöhön meillä ja muualla.

1) Kiertotalous lisää haitta-aineiden kertymistä

Kiertotaloudessa tuotteet ja materiaalit pyritään pitämään kierrossa mahdollisimman pitkään, mikä samalla lisää riskiä POP-yhdisteiden kaltaisten haitta-aineiden kertymisestä ja vapautumisesta. Useimpien kulutustavaroiden kohdalla ongelma ei liene suuri, mutta kehityskulku on osin jo nähtävissä esimerkiksi ravinteiden ja purkujätteiden kierrätyksessä.

2) Vapaaehtoisia sopimuksia hyödynnetään enemmän

Valtion ja yksityisen sektorin välisillä vapaaehtoisilla sopimuksilla on Suomessa pitkät perinteet. Viime vuosina sopimuksia on alettu soveltaa myös esimerkiksi muovin käytön ja haitallisten aineiden vähentämiseen. Kustannustehokkuutensa ja joustavuutensa vuoksi sopimukset ovat laajalti hyväksyttyjä, mutta niihin liittyy myös kysymyksiä vapaamatkustajuudesta ja vaikuttavuudesta.

3) Ilmastotavoitteet ohjaavat saasteiden torjuntaa

Monet ilmastopolitiikan toimet hyödyttävät saasteiden vähentämistä; esimerkiksi liikenteen sähköistäminen ilmastosyistä vähentää merkittävästi myös paikallisia ilmansaasteita. Toisaalta ilmastotyö voi myös aiheuttaa uusia ongelmia esimerkiksi akkumineraalien louhinnan takia tai jättää saasteettomuuden edistämisen varjoonsa.

4) Politiikka painottuu enemmän hajapäästöjen torjuntaan

Saasteita pistelähteistä on onnistuttu vähentämään, mikä korostaa tarvetta rajoittaa hajapäästöjä. Tämä edellyttää puuttumista lukuisiin pieniin saastevirtoihin ja toimijoihin, mikä voi olla perinteisen normiohjauksen keinoin haastavaa. Sääntelyä vaikeuttaa se, että tiedot hajakuormituksesta ovat usein puutteellisia ja joukossa on monia hankalia saasteita kuten mikromuoveja.

5) Saasteettomuusnäkökulma sisällytetään tuotesuunnitteluun

Tuotesuunnittelun painoarvo on kasvanut ilmasto- ja kiertotalouspolitiikassa, mutta se on vielä jäänyt vähälle saasteettomuustyössä. Suunnitteluvaiheessa voitaisiin kuitenkin kiinnittää huomiota saasteisin, joiden hallinta myöhemmin voi olla hankalaa (esim. PFAS-yhdisteet). Saasteettomuuden edistämiseen voitaisiin soveltaa olemassa olevia työkaluja kuten tuottajavastuuta ja ekosuunnittelua.

6) Digitalisaatiosta saadaan uusia työkaluja saasteiden torjuntaan

Digitalisaatio tarjoaa laajan kirjon työkaluja, joita voi olla mahdollista soveltaa saasteiden torjunnassa. Mahdollisia uusia ratkaisuja ovat mm. tekoäly, lohkoketjut, pilvilaskenta, 5G, esineiden internet, pelillistäminen, avoin ja massadata, 3D-tulostaminen, dronet, robotiikka ja satelliittiteknologia. Ratkaisujen hyödyntäminen vaatii kuitenkin paljon teknologista osaamista.

7) Ohjauksessa siirrytään kohti aineryhmiä ja yhteisvaikutuksia

Markkinoille tulee uusia aineita ja ymmärryksemme vanhojen riskeistä kasvaa. Aine kerrallaan tapahtuva sääntely on osoittautunut sekä hitaaksi että riittämättömäksi, sillä aineilla voi olla merkittäviä yhteisvaikutuksia. Ratkaisuksi on esitetty aineryhmiin ja yhteisvaikutuksiin perustuvaa lähestymistapaa, joka kuitenkin vaatisi nykyistä laajempaa tietopohjaa.

8) Taloudellista ohjausta sovelletaan enemmän saasteettomuustyössä

Taloudellisten ohjauskeinojen käyttö on vakiintunut erityisesti ilmastopolitiikassa, mutta saasteettomuustyössä niiden soveltaminen on vielä jäänyt vähiin. Taloudelliset tuet ovat laajasti hyväksyttyjä, mutta ne voivat tulla julkiselle taloudelle kalliiksi. Maksujen periminen saastuttamisesta on puolestaan taloustieteen näkökulmasta kustannustehokasta, mutta se puolestaan herättää usein vastustusta maksujen kohteena olevissa toimijoissa.

Näiden kahdeksan kehityskulun huomioon ottamisen ohella tarvitaan kokonaisvaltaista otetta. Saasteettomuuden saavuttaminen edellyttää järjestelmätason muutoksia. Saasteiden torjunta pitää myös nähdä osana työtä laajemman kestävyyskriisin ratkaisemiseksi.

Teksti: Sanna-Riikka Saarela, Suomen ympäristökeskus ja Oras Tynkkynen, Tyrsky-Konsultointi
Kuvituskuva: Kuvituskuva: S. | Unsplash

Lisää kommentteja

Syötä kommenttisi tähän.