Viime kesänä pitkä hellejakso aiheutti Suomessa merkittäviä satotappioita ja johti Kalajoen laajan maastopalon syntymiseen. Samaan aikaan Keski-Euroopassa koettiin tuhoisia tulvia ja Kanadaa ja Pohjois-Amerikkaa koettelivat hengenvaaralliset ennätyshelteet. Ilmastonmuutoksen voimistumisen myötä riskienhallinnassa tarvitaan jatkossa entistä suunnitelmallisempaa varautumista ja sopeutumista.
Ilmastonmuutoksen etenemisen tiedetään lisäävän sään ääri-ilmiöitä, ja helmikuussa julkaistu koottu tutkimustieto (IPCC 6AR WG2) kertoo muutoksen nopeudesta. Maailmanlaajuisesti nähdään jo nyt monin paikoin huomattavia seurauksia sekä luonnollisten ekosysteemien että yhteiskuntien vakauden ja hyvinvoinnin kannalta.
Suomen pohjoinen sijainti, tasainen topografia, pitkälle kehittynyt infrastruktuuri sekä kansalaisten, instituutioiden ja organisaatioiden kyky reagoida poikkeus- ja kriisitilanteisiin ovat suojanneet meitä monilta ilmastonmuutoksen aiheuttamilta riskeiltä. Esimerkiksi Kalajoen palo olisi ilman vapaapalokuntia, sammutuskalustoa, metsäautoteitä ja seurantajärjestelmiä todennäköisesti polttanut paljon enemmän kuin runsaat 200 hehtaaria metsää.
Tähänastinen hyvä tilanteemme ei kuitenkaan välttämättä jatku itsestään. VN TEAS-hankkeessa KOKOSOPU on tarkasteltu, miten Suomen sopeutumistoimet ovat kehittyneet viime vuosina. Suomessa ilmastonmuutoksen sopeutumista on edistetty vuodesta 2005, jolloin julkaistiin ensimmäinen kansallinen sopeutumisstrategia. Vuonna 2014 laadittu sopeutumissuunnitelma asetti käytännön tavoitteita vuoteen 2022 ja parhaillaan on käynnissä työ uuden, vuoteen 2030 ulottuvan sopeutumissuunnitelman laatimiseksi.
Sopeutumisessa on edetty, mutta alueellisia ja toimialakohtaisia eroja löytyy
Vuonna 2019 julkaistu sopeutumissuunnitelman väliarvio osoitti, että sopeutuminen ilmastonmuutokseen oli edennyt vuodesta 2015, vaikkakin eritahtisesti eri toimialoilla ja eri alueilla. KOKOSOPU-hankkeen kokoamat tiedot osoittavat, että tietoisuus sopeutumisen tarpeesta on vahvistunut entisestään. Sopeutumista edistäviä lakiuudistuksia on toteutettu tai pantu vireille ja uusia strategioita, tiekarttoja ja suunnitelmia on laadittu sopeutumis- ja varautumistoimille. Sopeutuminen ja varautuminen ovat olleet jo pitkään arkipäivää esimerkiksi vesitalous- ja luonnonvarasektoreilla. Paikallisesti erityisesti isoimmat kaupungit ovat olleet aktiivisesti edistämässä sopeutumistoimia tunnistamiinsa ilmastoriskeihin sekä itsenäisesti että yhteistyöverkostojen tuella.
Kuntaliiton ja KOKOSOPU-hankkeen yhteinen kysely osoitti, että kunnissa tunnistetaan nykyisellään enenevässä määrin hillinnän ja sopeutumisen kytköksiä. Lisäksi alueellisella tasolla erityisesti maakuntien liitoissa ja ELY-keskuksissa tehdään strategista suunnittelua, jossa tarkastellaan sekä sopeutumista että hillintää.
Sopeutumisen toimialoja läpileikkaava luonne sekä ilmastonmuutoksen vaikutusten ja sopeutumistoimien kustannusten ja hyötyjen epävarmuudet vaikeuttavat sopeutumistoimien resurssointia. Osa ilmastonmuutoksen vaikutuksista, sekä sopeutumistoimien kustannuksista ja hyödyistä, ilmenee usein välillisesti ja vasta pitkän ajan kuluessa, mikä tekee niiden arvioinnista vaikeaa. Hillintätoimet ovat tässä suhteessa olleet usein selkeämpiä ja niihin on kohdennettu myös enemmän resursseja. IPCC:n tuore, ilmastonmuutoksen hillintään keskittyvä raportti nostaa kuitenkin esille tarpeen tunnistaa sopeutumis- ja hillintätoimien yhteydet ilmastotyön kokonaisvaltaisen luonteen vuoksi. Esimerkiksi huoltovarmuuden turvaamisessa voidaan samanaikaisesti varautua ilmastonmuutokseen ja hillitä sen etenemistä panostamalla monipuoliseen vähäpäästöiseen energiantuotantoon.
Uudet riskit edellyttävät entistä suunnitelmallisempaa riskienhallintaa
Kustannusarvioita ilmastonmuutoksen vaikutuksista suhteessa ennakoivaan varautumiseen on tuotettu vastikään päättyneessä VN TEAS KUITTI-hankkeessa. Vaikka uusiin ilmastoriskeihin ja globaaleihin heijastevaikutuksiin sekä niiden kohdentumiseen liittyy vielä epävarmuuksia, on todennäköistä, että ilmastonmuutoksen voimistuessa myös vaikutusten hintalappu kasvaa. Tämä voi jatkossa vaikeuttaa merkittävästi esim. maa- metsätalouden, matkailun ja terveydenhuollon edellytyksiä sopeutua muutokseen, mutta myös ihmisten arkipäiväisiä toimintoja.
Investoimalla ennakoivaan sopeutumiseen (eli varautumalla) voidaan ilmastonmuutoksen vaikutuksista koituvia menetyksiä kuitenkin todennäköisesti välttää ja vähentää. Lisäksi ilmastonmuutoksen sopeutumistoimet edistävät monia ihmisten ja ympäristön kannalta myönteisiä kehityskulkuja ja siten parempaa sopeutumiskykyä (eli ns. resilienssiä).
KOKOSOPU-hankkeen tavoitteena on tuottaa arvioita sopeutumiseen tällä hetkellä käytettävissä olevista voimavaroista, tietotarpeista sekä antaa suosituksia sopeutumistoimien virtaviivaistamiseksi ja vahvistamiseksi niin alueellisesti kuin valtakunnallisestikin. Oikeudenmukaisen ja kestävän kehityksen kannalta on tärkeää, että sopeutumistoimet pienentävät erityisesti haavoittuvien ryhmien, kuten lasten ja vanhusten, riskiä kärsiä ilmastonmuutoksen seurauksista.
Tilannearvion pohjalta voidaan arvioida, riittääkö nykyinen sopeutumisen hyvä perustaso, vai tulisiko tulevaisuuden riskeihin varautua uudella tavalla. Uudet riskit voivat johtua ekosysteemien muutoksista tai kansainvälisesti meille heijastuvista vaikutuksista, kuten raaka-aineiden toimituskatkoksista, väestönliikkeistä tai globaaleista pandemioista. Uusien riskien hallinta voi vaatia varautumista myös aloilla, joilla ilmastonmuutos on tähän asti ollut lähinnä taustatekijä (esimerkiksi sosiaali- ja terveyssektori). Ilmastonmuutosten globaalien seurausten voimistuessa, on entistä tärkeämpää auttaa muita maita sopeutumaan - paitsi globaalin vastuunkannon takia, myös osana Suomen omaa riskienhallintaa.
Teksti: Päivi Tikkakoski ja Mikael Hildén, Suomen ympäristökeskus
