Katsaus: Monet kynnykset estävät nuorten hyötymistä mielenterveys- ja päihdepalveluista

Mikä estää nuoria saamasta oikea-aikaista ja vaikuttavaa tukea mielenterveys- ja päihdeongelmiin? Entä miten sosiaalihuolto voisi tukea nuoria näissä ongelmissa? 3. maaliskuuta julkaistu valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan Policy Brief -katsaus käsittelee nuorten mielenterveys- ja päihdepalveluihin liittyviä kynnyksiä ja niiden madaltamista sekä nuorten onnistunutta ja kokonaisvaltaista kohtaamista mielenterveys- ja päihdetyössä.

Katsauksen pohjana on tutkimus, joka toteutettiin Nuorisotutkimusseuran, A-klinikkasäätiön, MIELI Suomen mielenterveys ry:n ja Suomen Punaisen Ristin Nuorten turvatalojen tutkijoiden yhteistyönä. Tutkimuksen mukaan huomiota tulee kiinnittää erityisesti matalan kynnyksen periaatteen nykyistä laajempaan ymmärtämiseen sekä nuorten onnistuneeseen ja kokonaisvaltaiseen kohtaamiseen.

Matalan kynnyksen periaate auttaa tarkastelemaan palveluiden kynnyksiä nuorten näkökulmasta

Palvelujen matalan kynnyksen periaatteen ideana on yksinkertaisimmillaan helpottaa palveluihin pääsyä. Tämä tarkoittaa esimerkiksi ajanvarausten tai lähetteiden vaatimisen poistamista. Policy Brief -katsauksen mukaan nuorille tarjottuihin mielenterveys- ja päihdepalveluihin liittyvien kynnysten madaltaminen tulisi kuitenkin ymmärtää laajemmin.

Nuoret voivat kohdata kynnyksiä palveluihin hakeutumisen lisäksi niihin pääsemisessä, niissä käymisessä, niistä hyötymisessä, niiden vaihtamisessa ja niihin palaamisessa. Ei siis riitä, että palvelun kynnys ylitetään vain kerran. Matalan kynnyksen periaatteen tulisi koskea koko palveluprosessia.

Kynnysten madaltamista tukisivat esimerkiksi sosiaalihuollon ja terveydenhuollon väliset suorat yhteydenottokanavat ja selkeämmin koordinoitu verkostoyhteistyö. Myös matalan kynnyksen digipalveluita tulisi lisätä, jotta nuori voisi yhdellä yhteydenotolla päästä hänelle sopivan tuen piiriin.

Kaiken keskiössä nuoren kohtaaminen

Nuorten kanssa tehtävän mielenterveys- ja päihdetyön keskiössä on onnistunut kohtaaminen, jolloin nuori kokee tulleensa kuulluksi ja ymmärretyksi.

”Kun nuorilta kysytään, mikä heitä on auttanut, he eivät juurikaan nimeä ammattikuntia tai palvelusektoreita, vaan inhimillisen kohtaamisen jonkun turvallisen ja rinnalla kulkeneen aikuisen kanssa. Onnistunut kohtaaminen ja pitkäaikainen rinnalla kulkeminen motivoivat nuorta ja sitouttavat häntä käymään palveluissa”, kertoo Helena Huhta Nuorisotutkimusverkostosta.

Sosiaalihuollossa on käytössä useita hyväksi koettuja nuorten kohtaamisen menetelmiä, mutta niiden käyttö on tutkimuksen mukaan osin sattumanvaraista ja epäjohdonmukaista. Tutkijan suosittelevatkin valtakunnallista koordinaatiota menetelmien valintaan ja ylläpitoon.

”Nuorten kohtaamisen tulisi olla kokonaisvaltaista. Monialaisen yhteistyön avulla nuoren kokonaistilanne pystyttäisiin ottamaan paremmin huomioon ja nuorta pystyttäisiin auttamaan myös mahdollisten yhteen kietoutuvien ongelmien kanssa. Sosiaalihuollon mahdollisuudet nuorten auttamiseen mielenterveys- ja päihdeongelmissa ovat hyvät ja niiden kehittäminen edelleen on tärkeää”, korostaa Jouni Tourunen A-klinikkasäätiöstä.

Lisätietoja: Helena Huhta [email protected], p. 040 7666 890 sekä tutkimuspäällikkö Tuuli Pitkänen, Nuorisotutkimusseura, p. 041 517 8678, [email protected] ja tutkimuspäällikkö Jouni Tourunen, A-klinikkasäätiö, p. 040 136 8058, [email protected]

Policy Brief on valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan artikkelisarja, joka esittelee näkökulmia ajankohtaisiin yhteiskunnallisiin kysymyksiin ja poliittisen päätöksenteon tueksi. Julkaisun sisällöstä vastaavat tiedon tuottajat, eikä tekstisisältö välttämättä edusta valtioneuvoston näkemystä.