Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminta
Selvitys: Toimeentulotuen nykyisellä rahoitusmallilla ei juurikaan vaikutuksia kuntien toimintaan

Kunnat seuraavat perustoimeentulotukimenoja aiempaa epäsäännöllisemmin, ja toimeentulotuen tarpeen ehkäiseminen on niiden tavoitteena vain epäsuorasti. Taustalla on osittain vuoden 2017 muutos, jossa perustoimeentulotuen myöntäminen siirrettiin kunnilta Kelaan ja kuntien 50 prosentin rahoitusosuus siirrettiin toteutettavaksi peruspalvelujen valtionosuuksista tehtävän vähennyksen kautta, jolloin se ei enää näy kunnille erillisenä menoeränä.

Selvityksessä 'Kuntien toimintamallit ja rahoitusvastuu toimeentulotukitarpeen ehkäisyssä ja vähentämisessä' tarkasteltiin ensimmäistä kertaa, minkälaisia vaikutuksia perustoimeentulotuen nykyisellä rahoitusmallilla ja -vastuulla on kuntien toimintaan, ja millaiset mahdollisuudet kunnilla ylipäätään on vaikuttaa toimeentulotuen käyttöön. Lisäksi arvioitiin sote-uudistuksen ja työllisyyden kuntakokeilujen vaikutuksia toimeentulotukiasiakkaisiin ja rahoitusmallin kehittämiseen.

Viimesijaisen etuuden tarpeeseen vaikuttaminen on vaikeaa

Selvitys osoitti, että kuntien nykyisen 50 prosentin rahoitusvastuun kannustinvaikutus on heikko. Tämä johtuu toisaalta toimeentulotukimenojen näkymättömyydestä ja heikosta seurannasta ja toisaalta siitä, että kunnat kokevat mahdollisuutensa vaikuttaa toimeentulotuen käyttöön vähäisiksi. Sen sijaan esimerkiksi kustannuksiltaan toimeentulotuen kanssa suunnilleen samansuuruisen työmarkkinatuen maksuosuuksia seurataan kunnissa aktiivisesti, ja kunnat myös pyrkivät vaikuttamaan niihin. Toimeentulotuen tarpeen ehkäisemistä vaikeuttaa sen asema viimesijaisena etuutena. Kunnat voivat ehkäistä tarpeen syntymistä lähinnä välillisesti, kuten edistämällä työllisyyttä, tukemalla asukkaiden terveyttä ja hyvinvointia sekä parantamalla kohtuuhintaisten asuntojen saatavuutta.

Sote-uudistus heikentää kunnan mahdollisuuksia vaikuttaa toimeentulotukeen – rahoitusvastuita harkittava uudelleen

Sote-uudistuksen myötä kuntien mahdollisuudet ehkäistä toimeentulotuen tarvetta vähenevät sote-palvelujen ja erityisesti aikuissosiaalityön siirtyessä hyvinvointialueen vastuulle. Vastaavasti hyvinvointialueesta tulee toimeentulotukiasiakkaan näkökulmasta merkittävä toimija, kun asiointi tapahtuu jatkossa Kelan lisäksi hyvinvointialueen palveluissa. Kuntien roolin muuttuminen herättää kysymyksen rahoitusvastuun oikeudenmukaisuudesta. Jos rahoitusvastuuta tarkastellaan toimeentulotukitarpeeseen vaikuttamisen näkökulmasta, olisi perusteltua, että rahoitusvastuuta jaettaisiin jatkossa kuntien ja hyvinvointialueen kesken. Kuntiin kohdistuvat ohjauskeinot ja kannustimet tulisi kuitenkin suunnitella kokonaisuutena huomioiden sekä toimeentulotuki että muut siihen kytkeytyvät etuudet, kuntien vastuulla tulevaisuudessa olevat palvelut ja niiden rahoitusmallit.

Julkaisu on toteutettu osana valtioneuvoston vuoden 2020 selvitys- ja tutkimussuunnitelman toimeenpanoa. Tutkimuksen toteuttivat NHG Finland Oy ja MDI.

Lisätietoja:

Tutkimusjohtaja Riikka-Leena Leskelä, Nordic Healthcare Group, p. 050 410 0737,
[email protected]
Projektipäällikkö Teemu Tupala, Nordic Healthcare Group, p. 040 482 7362,
[email protected]
Johtava asiantuntija Mikko Valtakari, MDI, p. 040 569 1568,
[email protected]

Valtioneuvoston yhteisellä selvitys- ja tutkimustoiminnalla (VN TEAS) tuotetaan tietoa päätöksenteon, tiedolla johtamisen ja toiminnan tueksi. Sen toimintaa ohjaa valtioneuvoston vuosittain vahvistama selvitys- ja tutkimussuunnitelma. Selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarjassa julkaistujen raporttien sisällöstä vastaavat tiedon tuottajat, eikä sisältö välttämättä edusta valtioneuvoston näkemystä.