Käsitteistä käytäntöön – Kohti vaikuttavampaa kriisinhallintaa

Osallistuminen sotilaalliseen ja siviilikriisinhallintaan on osa Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Strategisissa linjauksissa todetaan, että osallistumisen tulisi olla sellaista, jolla voidaan saavuttaa vaikuttavuutta Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisiin tavoitteisiin nähden. Sitä, toteutuuko vaikuttavuustavoite, ei ole kuitenkaan juuri mitattu tai seurattu.

Suomen Afganistan-operaatioiden vaikuttavuutta tarkastelevan ja systeemistä arviointimallia kehittävän VN TEAS-hankkeen ensimmäisen Policy brief -artikkelin mukaan vaikuttavuuden arvioimisen haasteena on kansallisten tavoitteiden ylimalkaisuus ja vaikuttavuuden epäselvä ja epäyhtenäinen määrittely. Ilman selkeää käsitteistöä ja arvioitavia vaikuttavuustavoitteita saatetaan päätyä tarkastelemaan vaikuttavuuden sijasta esimerkiksi toiminnan resurssitehokkuutta, jolloin varsinainen yhteiskunnallinen vaikuttavuus jää syrjään.

Julkaisun mukaan vaikuttavuuden arvioinnin tulisi sisältyä kriisinhallintaan kokonaisvaltaisesti jo suunnitteluvaiheessa, ja vaikuttavuutta tulisi arvioida läpi osallistumisen. Arviointien keskeisimpiä tavoitteita ovat tiedon tuottaminen päätöksentekijöille sekä toiminnan kehittämisen mahdollistaminen. Pelkästään jälkikäteen toteutetut arvioinnit eivät mahdollista mukautuvaa toimintamallia, sillä tieto onnistumisista ja epäonnistumisista tulee auttamatta myöhässä.

Kriisinhallinnan vaikuttavuuden arviointi vaatii siis uudistamista. Jatkuvan arvioinnin ohella julkaisu suosittaa vaikuttavuuskäsitteistön tarkkaa määrittelyä ja kansallista keskustelua kriisinhallintaosallistumisen tavoitteista. Lisäksi arviointiin liittyvien rakenteellisten uudistusten tekeminen nähdään tarpeellisena, jotta vaikuttavuutta arvioiva taho voitaisiin määritellä nykyistä selvemmin.