Kun hätä on suurin, apukin on lähellä. Suomalaisista 77 % on valmis auttamaan kriisissä, jos viranomainen pyytää. Oma-aloitteisesti toimeen tarttuisi 57 % Suomen pelastusalan Keskusjärjestön tutkimuksen mukaan.
Auttamishalua voi Suomessa toteuttaa monen erilaisen järjestön kautta omasta kyläyhdistyksestä Suomen Punaisen Ristiin. Lisäksi tarpeen tullen syntyy nopeasti vapaamuotoisempia verkostoja, kuten tapahtui koronakriisissä naapuruston iäkkäiden auttamiseksi tai sittemmin ukrainalaisten sotapakolaisten majoittamiseksi.
Ovatko kaikki alueet yhtä kriisinkestäviä?
Kriisit ja häiriötilat kohdataan aina paikallisesti ihmisten omissa luonnonoloissa, yhteisöissä ja rakenteissa, olivat ne sitten isoja tai pieniä. Siksi niihin varautuminen, niiden keskellä toimiminen ja niistä oppiminen tapahtuvat eri tavoilla erilaisilla alueilla. Millaisia alueellisia eroja kansalaistoiminnassa ja sen luomassa kriisinkestävyydessä Suomessa on?
Sanotaan, että maaseudulla ihmiset turvautuvat toisiinsa sekä yhteisöllisyyden tunteesta että pakosta, koska viranomainen on kaukana. Voiko kaupungissa turvata naapuriin, jos häntä ei edes tervehditä? Helsingin koronakokemusten perusteella voi.
Suomea kehutaan varautumisen suurvallaksi, mutta paikallisen kansalaistoiminnan merkitystä ei vielä ole aivan oivallettu. Meillä on kansallinen kokonaisturvallisuuden malli, jossa koko järjestökenttä ja äkkiä tarpeeseen ilmaantuvat naapuriverkostot ja some-ryhmätkin on huomioitu. Selvitettävää on siinä, miten malli todella toimii, mikä on kunkin osa isossa kokonaisuudessa ja miten yhteistyö viranomaisten ja kansalaistoimijoiden parhaiten järjestetään.
Paikallistoiminnan merkitystä tutkitaan
Keväällä 2023 käynnistynyt hanke Paikallinen kansalaistoiminta yhteiskunnan resilienssin lisääjänä tavoittelee kokonaiskuvaa paikallisen kansalaistoiminnan merkityksestä ja vaikuttavuudesta yhteiskunnan resilienssin kannalta. Mikä on paikallisen kansalaistoiminnan merkitys Suomen resilienssille, sen kyvylle kestää häiriöitä ja iskuja ja toipua entistä ehommaksi?
Miten kansalaistoiminta ja viranomaistoimet kohtaavat erilaisissa häiriötilanteissa, vai kohtaavatko? Mitä pitäisi tehdä, jotta kansalaisyhteiskunta yhdessä viranomaisten kanssa olisi paras turvamme ja voimavaramme maailmassa, jolle tutkimukset enteilevät hankaluuksia toisensa perään?
Paikallisen kansalaistoiminnan merkitystä on selvitetty kansainvälisesti paljonkin kriisivalmiuden, kriisien hoitamisen ja niistä palautumisen näkökulmasta. Muun muassa luonnonmullistuksiin liittyvää kirjallisuutta aiheesta riittää. Tutkittua tietoa on vähemmän siitä, miten paikallinen kansalaistoiminta vaikuttaa resilienssin koko kirjoon kriiseihin ja häiriötilanteisiin varautumisesta aina yhdessä oppimiseen, jotta seuraavaa tilannetta varten ollaan entistä osaavampia yhdessä.
Resilienssi perustana
Eikä kyse ole vain sähkökatkoista, myräköistä ja muista äkillisistä häiriöistä vaan myös yhteiskunnan kokonaiskestävyydestä. Muodikkaalla sanalla resilienssi haetaankin lopulta tätä: Miten yhteiskunta kokonaisuutena sopeutuu elämään uhkien ja epävarmuuksien oloissa, myös useamman yhtäaikaisen ja toisiinsa kytkeytyvän kriisin eli monikriisin oloissa.
Silloin kriisipakettiin kuuluvat myös yhteiskunnan “perusresilienssiin” luettavat isot asiat kuten demokratian kestävyys, luottamus viranomaisiin ja kanssaihmisiin, väestön yhtenäisyys ja yhteenkuuluvuus sekä kaikkien osallisuus yhteiseen elämänmenoon. Kysymys on samalla positiivisesta turvallisuudesta. Millainen on paikallisen kansalaistoiminnan merkitys näiden ylläpitämisessä?
Vastauksia kysymyksiin on odotettavissa viimeistään hankkeen päättyessä vuoden 2025 alkupuolella. Parhaillaan kokoamme tietoa kansalaistoimijoilta ja viranomaisilta verkkokyselyillä. Kyselyt keskittyvät erityisesti paikallis- ja aluetason näkökulmiin, heikkouksiin ja vahvuuksiin.
Kerro kantasi kyselyssä!
Kaikenlaiset paikallis- tai aluetason toimintaa tuntevat kansalaistoimijat ja monen alan viranhaltijat ja muut julkisen hallinnon toimijat ympäri Suomen, kokemuksenne ja ajatuksenne ovat arvokkaita - vastaattehan!
Kyselyihin voi vastata 29.2.2024 asti.
Teksti: Pääkirjoittaja Pasi Mäenpää, mukana tutkimustiimi Henrietta Grönlund ja Maija Faehnle
